Kevätretki

LINNAN MARTTOJEN KEVÄTRETKI 22.5.2025  Kartonokierros Espoossa 

Matkaan lähdimme torstaina 22.5.2025
klo 8.15 lähtö Wetterhoffin pysäkiltä.

Ennen moottoritietä oli porina jo kova linjurissa,  tyyliin " linja-autossa ompi tunnelmaa".

Opastettu ajelu Hagalundin kartanon mailla (nyk. Tapiola, Otaniemi). Ajo Espoon tuomiokirkon ja Pappilanmäen sivuitse Espoon Kartanolle.

Espoonkartano/Esbo Gård

Vierailu ja lounas Backbyn kartanossa 

Villa Dalbyssä ei vierailua, (ei vastaanota turistiryhmiä) ajamme Bodominjärven kautta

Bodomin kartano, sieltä näimme vain rakennuksen.

Träskändan kartano ja tarunhohtoinen Aurora Karamzin klo 15:30-16:30. Voi mahdoton miten paljon tietoa voikaan tuntiin sisältyä, Mari pitää usein asiasta seitsemän tunnin koulutuspäiviä !

Opastettu kävelykierros Träskändan kartanopuistossa. 

Iltapäiväkahvit/-tee Kahvila Auringonkukassa klo 16:30-17:00

Mukanamme on koko kierroksen ajan ammattiopas Mari Anthoni.

Pari sanaa oppaastamme: Ihana, ystävällinen, asiantunteva, nauravainen, innostava, viehättävä.....

Muistaako joku matkalla olleista, kuka olikaan se uuden paavi Leo XIV:n kyydissä ollut korkea-arvoinen herra, tilanteessa, jossa Italian poliisi mietti rangaistusta liikennerikkomuksesta........

Hämeenlinnassa noin klo 18:05

*******

Espoonkartanon perusti vuonna 1556 Kuningas Kustaa Vaasa. Kartanon tuli toimia kuninkaallisena mallikartanona. Ensimmäisen päärakennuksen rakennutti kreivi Fabian Wreden 1600- luvun puolessa välissä. Rakennukset ja maat kuitenkin hylättiin jo isonvihan jälkeen 1700-luvulla.

Maaherra Anders Henrik Ramsay osti kartanon vuonna 1756 ja tällöin alkoi tilan kukoistuskausi. Näiltä ajoilta ovat mm. Suomen vanhimmat käytössä olevat holvikivisillat (Qvarnbro ja Sågbro) vuodelta 1775 ja mylly vuodelta 1777.

Matkamiehen näky - Ramsayn veljesten kohtalo Vänrikki Stoolin tarinoissa

Suomen sotaa Vänrikki Stoolin tarinoissa kuvannut J.L. Runeberg on ikuistanut Matkamiehen näky -runoonsa Ramsayn poikien kohtalon sekä heidän äitinsä syvän surun ja kaipauksen.

J.L. Runeberg: Matkamiehen näky
Kenenkä linna se, jonk' äskettäint tien varrell' illan hämärässä näin?

Niin komeaa ei tienoill' ollut toista.Mut kolkoksi kuin haudan muistan sen ja synkäks, autioksi; akkunoista vain valo loisti yhden huonehen.

Ma seisahduin ja katsoin: kartanon salista valo virtas varjoton.

Niin tarkkahan, kuin suinkin näkö jaksoi,sielt' ihmisiä etsin silmilläin, mut vaivaa tuskin tarkastus se maksoi,ma haamua vain kaksi siellä näin.

Ol' vaimo toinen, suruvaatteissaan ylevä, vaikka kumarruksissaan;hopeina valui pitkät suortuvansa

Mies toinen oli, mustissa myös tää,pää pystyssä, vaikk' ikä lumillansa sen peitti myös; hän kantoi kynttilää.

Mä katsoin vielä. Salin seinähän ol' asetettu kuva; taulun tän likellä näin mä vielä taulun toisen.

Kun nainen ehti niiden etehen,kohotti katsantonsa hän ja loi senkuin rukoellen niiden puolehen.

Ken oli hän? On hetki kulunut:hän mennyt on ja valo sammunut,kuin kartanossa kaikki oisi maannut.

Kenties hän oli haamu rauhaton tai kuvain kumartaja? Liekö saanut vieraalla maalla vieraan uskonnon?

Ei, haamu hän ei ollut rauhaton -min näit, se rauhaisaa ja totta on.

Mut samaa matkaa jos sä kuljet toiste sivuitse linnan samaan aikahan,salista kohtaa sua sama loiste,ja vanhuksen näät siellä kulkevan.

Jo monta ajastaikaa peräkkäin tään saman palvelijan kanssa näin hän ennen yötä astuu kaikin illoin.Sen hetken päästä hänt' et nähdä saa;kun hetki toinen kulkee, hän jo silloin on ottamassa unta rauhaisaa.

Ne kuvat, joita siinä katsoivat,ne kaksi Ramsay veljest' olivat,he kasvoivat tään linnan katon alla.Lemulla toinen sortui kuolemaan ja toinen heti jälkeen Lapualla,ja kumpainenkin eestä synnyinmaan.

Heist' urhotöitä taru kertoilee,ja Suomen runo vielä laulelee,kuin kuoloon nuorna veljespari moinen maan eestä voittain oli lähtenyt,yks kolmatta kun vuotta oli toinen,yhdeksäntoista toinen täyttänyt.

Vaan vaimo, jonka veljeksien luo näit hiljalleen kuin haamun käyvän, tuo ol' äiti urhoveljein. Yöt' ei voinut hän käymätt' olla muistoaarteilleen:hän kuvia ei siellä jumaloinut,hän hyvää yötä lausui lapsilleen. (suom. Paavo Cajander)

Kaisankodin perusti presidentti Kyösti Kallion vaimo Kaisa Kallio vuonna 1938 saatuaan 60-vuotis lahjaksi kansalaislahjakeräyksenä 375 000 markkaa. Merkkipäivänsä kynnyksellä hän oli koulunsa käynyt suurtilan emäntä, kuusilapsisen perheen äiti, isoäiti, ja presidentin puoliso, jota elämä oli hionut kovallakin kädellä. Arkielämän haasteet hyvin tuntien Kaisa Kallion sydäntä lähellä oli auttaa ennen kaikkea työn tai perhe-elämän uuvuttamia naisia. Kaisankodista tuli kristillisillä arvoilla toimiva hoitokoti näille naisille työkunnon palauttamiseksi. Toimintaa vaikeutti alkuaikoina talvisota ja jatkosota.

Träskändan kartano Espoossa

Träskändan kartano ja Aurora Karamzin ovat kulttuurihistoriallisesti arvokas osa Suomen historiaa ja kartanon päärakennus yksi Espoon merkittävimmistä arvorakennuksista. Träskändan kartano perustettiin 1700-luvulla. Kartanon tunnetuin omistaja Aurora Demidov (myöh. Karamzin) osti Träskändan vuonna 1840 leskeksi jäätyään. Hän oli viettänyt siellä suuren osan lapsuudestaan. Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas Aleksanteri II vieraili kartanolla 16. syyskuuta 1863 saapuessaan Suomeen avaamaan valtiopäiviä. Karamzinin aikainen päärakennus tuhoutui tulipalossa 1888. Seitsemän vuotta myöhemmin Karamzin myi Träskändan kartanon sisarensa tyttärentyttärelle Marielle (o.s. Linder) ja tämän miehelle Adolf Törngrenille. He rakennuttivat uuden päärakennuksen 1890-luvulla. Rakennuksen suunnitteli Gesellius, Lindgren, Saarinen. Huvila kävi kuitenkin liian pieneksi ja purettiin nykyisen talon tieltä. Nykyinen rakennus on 1920-luvulta. Tällä hetkellä Espoon kaupunki omistaa kartanon. Päärakennus on ajan saatossa päässyt pahoin rapistumaan. Toivomme, että kartano korjataan pikaisesti rakennuksen arvoa ja Aurora Karamzinin perintöä kunnioittaen ja kartanoon saadaan kuntalaisille avointa alueen kulttuurihistoriaan sopivaa toimintaa ja palveluja.